MIKÄ ON LUONTONI?
|
 Yin-yang -symboli, jossa yin (musta) ja yang (valkoinen) ovat riippuvaisia toisistaan ja muuttuvat loputtomasti. Mikään ei ole pelkästään yin tai pelkästään yang, jota kuvaa pieni musta piste valkoisen alueen sisällä ja pieni valkoinen piste mustan alueen sisällä. Yksinkertaista, eikö? ”Taistele kaamosta vastaan”, ”näin pysyt pirteänä läpi talven”, ”päihitä pimeys”, ynnä muita lukuisia syksyn pimeyden laskeutuessa esiin nousevia otsikoita. Että niin kuin se luonnollinen valon sykli maapallon pohjoisilla (ja toisaalta myös eteläisillä) leveyspiireillä olisi jokin paha voima tai negatiivinen ilmiö, jota vastaan meidän tulee aktiivisesti taistella.
Pidän itseäni kaikkien vuodenaikojen ystävänä, vaikka suosikkini onkin ehkä kevät. Tai kesä. Ehkä syksy kuitenkin… Ehdottomasti talvi. Noh, itselläni pimeys lyö usein kasvoille talviaikaan siirtymisen jälkeen. Maaseudun asukkina alkuiltojen pimeys muuttuu yhdessä päivässä läpitunkemattomaksi synkkyydeksi; katuvaloja ei ole, pellot on käännetty mustiksi ja lehdet tippuneet puista. Valonsäteet imeytyvät kosteaan maahan tehokkaasti, heijastuspintoja ei ole. Aloitin tänä syksynä akupunktiohoitajan ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen opinnot. Taolaisessa tieteessä, johon ihmistä kokonaisuutena tarkasteleva kiinalainen lääketiede perustuu, luonnon (jonka kokonaisuuteen ihminen erottamattomana osana kuuluu) syklisyyttä ja alati tapahtuvaa muutosta kuvataan yin ja yang –teorialla. Tämä teoria ovat toisaalta aika villi ja toisaalta hyvin yksinkertainen, mutta varmuuden nimissä sanonkin (opettajaamme Tero Inkeriä lainaten), että ymmärrän, että en voi ymmärtää kaikkea. Yin ja yang kuvaavat maailmankaikkeuden, ja sitä myötä myös ihmisen kahta vastakohtaista, toisiaan täydentävää, toisiinsa aina suhteessa olevaa voimaa (tai ominaisuutta), jotka ovat alati muutoksessa ja liikkeessä. Kaikissa rakenteissa on yin ja yang –ominaisuuksia ja kaikki prosessit ovat yinin ja yangin muuntumisen ilmentymiä. Kuten valon vuorokauden aikainen vaihtelu (yö – yin, päivä – yang) ja valon vuodenaikaisvaihtelu (talvi – yin ja kesä – yang). Kahden vastakohdan väliin mahtuu loputtomiin vaihettumista, esim. alkusyksy on nousevan yinin aikaa ja yin on maksimissaan keskitalvella. Yin ja yang ovat riippuvaisia toisistaan, yin ja yang muuttuvat loputtomiin. (Esim. Kaptchuk 2000, Bürkland 2016). No mitenkä nuo mystiset universumin voimat yin ja yang sitten liittyvät siihen, että on niin pimeää kuin mörön pyllyssä? Yksi tosiasia elämässämme, maapallolla ja varmaan sitten ihan maailmankaikkeudessakin on muutos. Valoisuus vaihtelee vuorokauden sisällä maapallon pyöriessä oman kuvitteellisen akselinsa ympäri, jolloin aina tietty alue maapallolla kohdistuu aurinkoon, muilla alueilla on silloin vähemmän valoa. Valo vaihtelee myös vuodenaikojen mukaan, syyskuun loppupuolelle sijoittuvan syyspäiväntasauksen jälkeen pohjoiselle pallonpuoliskolle alkaa hiipimään kaamos, kun pohjoinen pallonpuolisko on maapallon kuvitteellisen akselin kallistuskulmassa enimmäkseen poispäin auringosta aina kevätpäiväntasaukseen maaliskuun lopulle saakka. Valo vaihtelee vuodenajan mukaan eläessämme maapallon pohjoisilla. Piste. Pohjolan ihmisillä on ollut aikaa sopeutua tähän valon vuodenaikaisvaihteluun useita tuhansia vuosia. Ihmiselämä ennen muinoin asettui valon ja sääilmiöiden raameihin; talvella pysähdyttiin ja levättiin. Kuten muukin luonto. Nykyisin ongelmia aiheuttaa se, että yhteiskunnan tulisi toimia pysähtymättä ja samalla tahdilla vuoden ympäri. Työt, harrastukset, treenit, mieluiten vielä nousevassa kehityskaaressa, kasvupyrähdyksen kanssa ja kiihtyen syksyllä, juuri silloin kun kaikki luonnonvoimat kiljuvat hidastamista, lepoa, pysähtymistä, kuolemaa. Elämän rytmin hiljentäminen ja pysähtyminen pimeän vuodenajan myötä voi tuntua pelottavalta vaihtoehdolta eteenpäin menevään, yltiöaktiiviseen ja aikataulutettuun elämään tottuneelle. Tekee mieli ”jatkaa taistelua”, koska pimeydelle ja pimeyden myötä kehoon luonnollisena hiipivälle väsymykselle tai yleiselle hiipumisille antautuminen olisi kuin tappio, luovuttaminen tai veltostuminen. Voisiko pimeydelle antautuminen näyttäytyäkin enemmän elämän virtaan antautumisena, jolloin hyväksyy nykyhetken ehdoitta ja varauksetta ja luopuu vastustuksesta sitä kohtaan, mikä on läsnä tässä hetkessä (Tolle 2018, Syvärinen 2018). Pimeys ei itsessään ole hyvä tai paha, se on pimeyttä. Valon vastakohta, kuten yin yangille. Enemmänkin siis ollaan ahdistuneita tai huolissaan siitä, mitä pimeys saa aikaan meissä ihmisinä. Vahingossa voi joutua olemaan itsensä kanssa hiljaa omassa kehossaan ja tuntemaan tunteensa. Kehon tunnekarttaan voi tutustua vaikkapa Nummenmaa ym. (2013) artikkelin avulla, kunhan ensin oppii tunnistamaan tunteensa. Voi joutua vastaanottamaan sen symbolisen pimeyden, jota pyrkii jatkuvalla tekemisellä pitämään loitolla tai vääntämään hyväksi. Ulkona vallitsevaan pimeyteen ja symboliseen pimeyteen, kuten vaikkapa häpeän, surun tai alakuloisuuden tunteisiin voi suhtautua vaikkapa yin ja yang –teorian tai zenin (Watts 1997) avulla. Yin ja yang, pimeys ja valo ovat loputtomiin muutoksessa toinen toisikseen. Miellyttävää tai hyvää ei voida erottaa tuskallisesta tai pahasta. Oliko liian synkkää? Noh, ylihuomenna 21.12. on talvipäivänseisaus, jonka jälkeen valo alkaa taas lisääntymään täällä pohjolassa. Lähteet Bürkland, R. 2016. Terveyden alkemia. Kiinalaisen lääketieteen käsikirja. Viisas elämä, Helsinki. Holtze, L. 2020. Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän. Luettu 27.10.2020. https://tieku.fi/luonto/vuodenajat/syyspaivantasaus-hyvastelee-kesan Nummenmaa, L., Glerean E., Hari, R. & Hietanen, J.K. 2013. Bodily maps of emotions. PNAS 111, 646-651. Kaptchuk, T. 2000. Chinese medicine. The web that has no weaver. Contemporary Publishing Group. Syvärinen, K. 1998. Vuoden paras päivä. Otava, Helsinki. Tolle, E. 2018. Läsnäolon voima. Tie henkiseen heräämiseen. Viisas elämä, Tallinna. Watts, A.W. 1997. Zen. Otava, Helsinki. |
