MIKÄ ON LUONTONI?
|
|
Juurruttamon avajaiset on huomenna. Siis mitä??? JUURRUTTAMON AVAJAISET ON HUOMENNA!!! Talvi on kääntynyt maaliskuulle ja takana on kirkkaita ja lämpimiä kevättalven päiviä sekä lopputalven häntänä laahaavia lumisateita loputtomasti. Talvi oli ihana lumineen ja pakkasineen, ja nyt yöpakkaset vielä viivyttävät hieman kevään tuloa. Vaikka kevätkin on tervetullut valossaan, lämmössään ja kasvussaan, se on itselleni ehkä kaikkein kivulian vuodenaika. Valo polttaa silmiä, aurinko kiristää kuivan ihon ja tutut keväthepulin merkit läpättävät kehossa... Juurruttamo syntyi Orimattilan Terriniemeen marraskuun ja maaliskuun välisenä vuoden pimeimpänä aikana. Nyt Juurruttamon ikkunoista tulvii sisään alkukevään valo ja auringonlasku on hiipinyt pidemmälle länteen. Kaikki on valmista ja kaikki on enemmän kuin täydellistä, mutta...  Juurruttamon seinämaalaus "Roots in the Universe" kylpee valossa joka päivä yhä aikaisemmin. © Liisa Nevalainen Otsikossa olevat Muumipapan kuuluisat sanat muistuttavat minua työpöydälläni olevassa kortissa siitä, että olen joskus ollut rohkea ja lähtenyt tavoittelemaan unelmiani, jotka taannoin pelottivat ja muuttivat elämäni täysin. Muumipappa kulkee yksin läpi pimeän metsän, jonka varjoissa kiiluu väijyviä silmiä. Tämän kortin sain opiskelijaltani, joka aina jaksoi uskoa minuun.
Nyt kuluneen talven aikana toteutin unelmani, joka on täysin erilainen kuin se, johon Muumipapan sanat siivittivät minua melkein seitsemän vuotta sitten. Samalla tämän uuden unelman (jos nyt kohta viisi vuotta padassa muhinutta unelmaa voi uudeksi kutsua) toteuttaminen lopullisesti kuoletti ja hautasi sen unelman, johon Muumipappa minut aikanaan siivitti. Juurruttamo sai fyysisen muotonsa ja minulla on nyt oma pieni hyvinvointistudio keskellä Orimattilan maaseutua. Sellainen, jonne tuntuu todella hyvältä mennä ja jossa tuntuu todella hyvältä olla. Mutta samalla kaikki, mihin on olen tähdännyt ja tottunut viimeisen 15-20 vuoden aikana on poissa. Olen kuullut paljon tutuilta, tuntemattomiltakin, viestiä, kuinka rohkea olenkaan, kun olen lähtenyt toteuttamaan unelmaani. Pakkohan se on myöntää, että omasta mielestäni myös olen aika rohkea, mutta... Pelottaa niin vietävästi. Pelottaa niin paljon, että rinnassa on jatkuva paineen tunne ja vatsaa kouristaa. On vaikeaa hengittää. Olo on kolmen kuukauden remonttikimaran jälkeen huolestunut ja pelokas, ei ollenkaan innokkaan riehakas, kuten olin odottanut, ja mieliala on välillä hyvinkin matalalla. Koronatilanne, iso elämänmuutos ja väsymys. Siinäpä sitä onkin. Sisäinen herätyskelloni on pärissyt jo pitkään; palaa kehoosi, nainen!!! Keho huutaa päivittäistä joogaharjoitusta sekä rauhoittumista ja lepoa. Mutta minäpä teen vielä tuon jutun, niin sitten kaikki on valmista! Sitten, kun kaikki tekeminen onkin oikeasti valmista, niin jäljellä on enää yksi pikku juttu. Tunteiden kohtaaminen! Pelon ja epävarmuuden kohtaaminen, ahdistuksen ja häpeän kohtaaminen, ja niiden aiheuttamien kipujen kanssa oleminen väsyneessä kehossa. Tarvitaan lempeyttä, armollisuutta ja aikaa. Uskallusta astua joogamatolle hiljaisuudessa ja istua itsensä kanssa kevätaamujen väreillessä ulkona. Uskallusta, myös sitä Muumipapan peräänkuuluttamaa rohkeutta, kohdata itsensä ja ystävystyä muuttuneen itsensä kanssa. Ja tulla taas kerran tutuiksi Herra Häpeän ja Pastori Pelon kanssa. Sillä niin. Jooga on keino tulla tutuiksi tunteiden kehollisuuden kanssa. Tunteet asuvat kehossamme. Erilaisille tunteille on pystytty muodostamaan tutkimuksen avulla kehokarttoja, joissa voi tutustua tunteiden yleisimpiin esiintymisalueisiin ihmiskehossa (esim. Nummenmaa et al. 2013, 2018). Pelko tuntuu enimmäkseen rintakehän alueella, häpeä pään alueella ja vaikkapa rakkaus kokonaisvaltaisesti ylävartalossa. Joogassa kehoaisti eli interoseptio on oleellisessa osassa asana-, pranayama (hengitys)- ja meditaatioharjoituksissa. Interoseptiolla tarkoitetaan sitä mitä kehossamme tapahtuu ja miltä meistä tuntuu näiden tapahtumien seurauksena. Yksi joogaopettajistani, Clare Gates-Sjöblom, puhui joogaharjoitusten yhteydessä aina "sisäisestä säätilasta", joka tarkastetaan harjoituksen alussa (check-in) ja päättyessä (check-out)! Miltä sinusta tuntuu kehollisesti ja emotionaalisesti, mitä sinulle kuuluu? Helsingin Sanomissa olikin tässä maaliskuun alussa mielenkiintoinen artikkeli interoseptiosta (Seppälä 2021), jota nimitettiin myös kuudenneksi aistiksi. Todentotta, keho välittää tietoa autonomisen hermoston (eli tahdosta riippumattoman hermoston) kautta, ja tällainen tieto on keskeistä itsetunnon ja minuuden rakentumiselle. Siis huh, keho --> minuus! Toisaalta tässähän ei sinänsä ole mitään hämmentävää, sillä missäpäs se minuus rakentuisi ellei omassa kehossa! Mielessäkö? No mielikin asuu kehossa. Interoseptio on siis kehomme sisäinen aistijärjestelmä, joka viestii kehon sisäisestä tilasta sisäelimistä tulevien signaalien ja hermoston kautta. Interoseption käsite yltää kuitenkin kehon sisäistä fysiologista tilaa paljon laajemmalle, sillä interoseptio kytkeytyy mm. tunteisiin, motivaatioon, kognitioihin ja itsetietoisuuteen eli kaikkeen mikä tekee minusta minut ja sinusta sinut. Tunteet syntyvät kehon sisäisestä tilasta, joka heijastaa muutoksia esimerkiksi lihaksistossa, umpieritysjärjestelmässä tai autonomisen hermoston toiminnassa (usein tietenkin ulkoisesta maailmasta tulevien aistiärsykkeiden seurauksena). Näin ollen, tie tulla tutuiksi ahdistavien, hämmentävien ja ehkä pelottavienkin tunteiden kanssa on keho. Keho on tie ymmärrykseen minuudesta. Hengitys kerrallaan. Astun matolle. Pelottaa. Lähteet Nummenmaa, L., Glerean E., Hari, R. & Hietanen, J.K. 2013. Bodily maps of emotions. PNAS 111, 646-651. Nummenmaa, L., Hari, L., Hietanen, J.K., Glerean E. 2018. Maps of subjective feelings. PNAS 115, 9198–9203. Seppälä, L. 2021. Kehoaistia eli interoseptiota ei kutsuta kuudenneksi aistiksi turhaan: Näin sydän, suolisto ja maksa voivat vaikuttaa mielialaan. Helsingin Sanomien artikkeli 1.3.2021. Tsakiris M, Critchley H. 2016 Interoception beyond homeostasis: affect, cognition and mental health. Phil. Trans. R. Soc. B 371: 20160002. |
